Elämäni muuttui neljä vuotta sitten, joulukuussa 2016. Asuttuani koko ikäni, 58 vuotta, Helsingin kantakaupungissa muutin Vuosaareen, Kallahteen. Asuin Ruoholahdessa Lapinlahden vieressä, ja Porkkalankadun alikulku merkitsi lyhintä tietä uimarannalle ja sienimaille. Lapinlahden puutarhan ja pikku hiekkarannan menetyksen uhka hälytti sen verran, että kävin kirjoittamassa nimeni adressiin – ja totesin, että täällä näyttää olevan tarpeeksi paljon päteviä voimia puolustustaistelussa ilman minuakin. Jätkäsaaren ultraurbaani rakentaminen kotitaloni ja Länsisataman väliin, viimeisenä pisarana Jätkän tornihotellin nouseminen varjostamaan suoraan eteläikkunaani, oli tapahtunut ilman, että olin ollut mitenkään tietoinen tai edes kiinnostunut kaavoitusprosessin vaiheista. Viharatikka-sovellus ehti tulla tutuksi ennen muuttoani silloisen metroradan toiseen ääripäähän, itään.
Vuosaaressa ensimmäinen tieto uudesta asuinpaikastani oli, että kaupunki aikoo rakentaa naapurissani sijaitsevan hienon kalliometsän täyteen korkeita kerrostaloja ja autokatuja. Kaikki, joiden kanssa tulin puheisiin, olivat vihaisia ja surullisia Kallahden metsien rakentamissuunnitelmasta, mutta kukaan ei näyttänyt varsinaisesti tekevän mitään suunnitelman muuttamiseksi.
Pohjavedenpuisto–Ullaksenpuisto
Aloitin vuonna 2017 samasta kuin moni muu: kirjoitin adressin, otin yhteyttä ELY-keskukseen, kutsuin avoimen asukaskokouksen. Kaksi-kolmekymmentä kallahtelaista perusti asukasliikkeen puolustamaan Pohjavedenpuisto–Ullaksenpuistoa rakentamiselta. Kokouksessa yhytin muutaman asialle jo pitempään omistautuneen ihmisen. Kuin itsestään Kallahteen syntyi asukasliikkeen kaavavaikuttamisen työryhmä.
Ilmoittauduin kaupungille puistokummiksi, aloin siivota metsää. Meri-Rastilan ja Kallahden asuinalueiden välissä metsä on kovassa virkistyskäytössä. Kalliojyrkänteinen metsä on säästynyt kaikenlaiselta metsänhoidolta, mutta kaupungin sisään jääminen on rämettänyt luonnontilaa neljännesvuosisadan roinalla ja ryönällä. Pohjavedenpuiston pitäisi saada esiintyä sinä jylhän-upeana luontokeitaana, joka se luonnostaan on, kun metsän rakentamista tultaisiin itse paikalle arvioimaan.
Vain kallion räjäyttämistä suunnittelevat mittamiehet tulivat. Betonimassat ja asvalttikadut tyydyttiin piirtämään kartalle Kansakoulukadulla, viidentoista kilometrin päässä täältä, maastosta kartan takana viis.
Keväällä 2018 osallistuin kaupungin järjestämään ”vuorovaikutukseen” ja agitoin puoli Kallahtea osallistumaan. Lieväksi hämmästyksekseni kaupunki ei ottanut lainkaan vuoroa vuorovaikutuksessaan. Asukkaiden sadat mielipiteet putosivat kuin hohtimet kaivoon. Osallistuin kaavoittajan järjestämään asukastilaisuuteen Meri-Rastilan koululla. Suunnittelijoiden selostaessa kaavailujaan saliin kokoontuneille asukkaille pyysin puheenvuoroa: ”Saanko kysyä tässä välissä…” Tyrmäävä vastaus: ”Et saa, me puhumme nyt, sitten teette ryhmätöitä, sen jälkeen on varattu aikaa kysymyksille.” Olen käynyt kaksitoista vuotta koulua, olen toiminut neljäkymmentä vuotta yliopistossa, olen osallistunut tuhansiin luento- ja keskustelutilaisuuksiin, enkä ole koskaan ennen kuullut tällaista vastausta asialliseen puheenvuoropyyntöön. Minulla ei ollut aikaa heidän varatuille kysymyksilleen.
Aloin järjestää metsässämme tapahtumia: Pohjavedenpuistosta pitäisi tehdä yhteinen luonto-olohuone meille kaikille, asukkaiden kiintymys metsään pitäisi tehdä julkisesti näkyväksi, sen sijaan että jokainen käy siellä vain yksin puhumassa metsän puille.
Rauhantanssi Pohjavedenpuistossa kesäkuussa 2018 oli käännekohta. Kolmisenkymmentä ihmistä, lähinnä Vuosaaresta mutta kauempaakin eri puolilta Suomea, saapui kalliolle joogaamaan, kulkemaan rummun tahtiin kulkueessa ja mietiskelemään rauhaa Pohjavedenpuistoon. Puhujaksi tapahtumaan saimme Mika Välipirtin, silloisen Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan, ja hänen kauttaan yhteyden luonnonsuojelun asiantuntijoihin ja laajaan kaavavaikuttamistyöhön. Vähitellen saimme luonnontutkijoita todentamaan käsityksiämme Kallahden metsien ainutlaatuisista luontoarvoista – käsityksiä, joita kaupunkisuunnittelu ei jakanut, koska kaavoittaja itsepintaisesti kieltäytyi vaadittujen luontoselvitysten tekemisestä.
Alkoi näyttää vahvasti siltä, että Kallahden metsien rakentamissuunnitelma runnotaan läpi vastoin kaikkea, mielipiteitä, järkiargumentteja, luonnonsuojelua, valtuuston päätöksiä, kaupunkistrategiaa, maakuntakaavaa… Mitä vain voimme esittää, millään ei ole mitään vaikutusta, ei kaupungin suunnittelijoihin eikä päättäjiin. Jos joudumme valittamaan kaavoituksesta oikeuteen, epämuodollinen asukasliike ei kykene tässä toimimaan. Elokuussa 2018 perustettiin asukasyhdistys Kallahti Kallvik ry, jonka puheenjohtaja olen. Yhdistyksen tarkoituspykälää dominoi Kallahden luonnon suojelu. Sattumalta ja onneksi, koska saimme tietää vasta myöhemmin, Herttoniemen hiidenkourun tapauksesta, että yhdistyksellä ei ole valitusoikeutta kaava-asioissa, ellei yhdistyksen toiminnan tarkoituksena ole säännöissä mainittu luonnonsuojelua.
Pelastetaan Vuosaari!
Vuosaaren rankka täydennysrakentaminen on herätellyt henkiin Pelastetaan Vuosaari! -liikettä, joka 1990-luvulla vastusti sataman siirtoa Vuosaareen. Siinä sivussa torjuttiin muun muassa ydinvoimalan rakentaminen Vuosaaren itäosaan. Satama tuli, asukkaat jäivät – ja nyt, kaupunkisuunnittelun esiteltyä suunnitelmansa kymmenistä tuhansista uusista asukkaista, samat ihmiset aktivoituivat uudestaan liikkeelle. Olin elokuussa 2020 mukana kirjoittamassa ja aloittamassa adressia Pelastetaan Vuosaari!, joka keräsi muutamassa kuukaudessa lähes neljätuhatta allekirjoitusta. Adressi esitettiin päättäjille lokakuussa 2020, kun Meri-Rastilan länsirannan metsä päätettiin jättää asemakaavoituksen ulkopuolelle. Pro Meri-Rastila -liikkeessä parikymmentä vuotta uurastaneet vapaaehtoiset saivat lopulta erävoiton luonnonsuojelulle Vuosaaressa, yhtenä mukana viime tingassa vetoomusten kuoroon liittynyt adressimme.
Nyt keväällä 2021 Kallahdessa odotetaan niin sanotun Meri-Rastilan itäosan asemakaavan, Kallahden metsien rakentamiskaavan, tulevan muistutusten jälkeen uudestaan virastosta päättäjien hyväksyttäväksi. Kaavoittajalla on ollut kuusi vuotta aikaa tehdä kaavoituksen ehtona koko ajan vaaditut luontokartoitukset ja ympäristövaikutusten arvioinnit. Tuskin niihin enää tässä vaiheessa ryhdytään, kun valmista kaavaa esitellään päättäjille hyväksyttäväksi. Jostain syystä myöskään päättäjät eivät vaadi aiemmin asettamiensa ehtojen täyttämistä ennen uusia hyväksymispäätöksiä. Kallahti Kallvik ry valmistautuu valittamaan Meri-Rastilan itäosan asemakaavasta hallinto-oikeuteen. Kaavoituksen laillisuuden valvonta on jälleen ulkoistettu vapaaehtoisten asukkaiden omarahoitteiseksi harrastustoiminnaksi.
Siksi olen nyt kuntavaaleissa sitoutumaton Ympäristöliikkeen ehdokas Asukkaiden Helsinki -yhteislistalla. Asukkaiden on saatava suora väylä vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon. Valtuuston hyvät päätökset ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä, muutokseen sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta ja arvoluontoalueiden säilyttämisestä on pystyttävä muuttamaan myös virkamiesten käytännön toiminnaksi.
Helena Saarikoski
15.2.2021
Linkit:
Kallahti Kallvik ry:n kaavalausunnot https://partuuna.fi/pohjavedenpuisto/
Pelastetaan Vuosaari! -adressi https://www.adressit.com/pelastetaan_vuosaari
Helena Saarikosken kotisivu https://partuuna.fi/helenasaarikoski/
Artikkelin kuva Rauhantanssista Pohjavedenpuistossa