Viime aikoina on julkisuudessa nähty ehdotuksia, että lähimetsien säästämiseksi pitäisi ottaa Helsingin pellot rakentamisen käyttöön. Ehdotus ei kuitenkaan ole hyvä, ei edes tarpeellinen.
Helsingissä on useita arvokkaita peltoalueita, joiden kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen merkitys on yhtä vaalimisen arvoinen kuin esimerkiksi Suomenlinnan. Helsingin arvokkaita peltoja on viljelty vähintään 1500-luvulta. Ne muodostavat kulttuuriympäristöjemme vanhimman näkyvän kerroksen.
Metsien ohella pelloilla ja niityillä on merkitystä myös luonnon monimuotoisuuden ja asukkaiden virkistyksen kannalta.
Uudemaan liiton tekemässä selvityksessä nousevat esille tärkeinä Haltialan, Tuomarinkylän ja Viikin pellot, myös Vesterkullan peltoalueen eteläosa ulottuu Helsingin alueelle. Näiden peltoalueiden ottaminen – peruuttamattomasti – rakentamisen käyttöön olisi nykyisissä ilmastonmuutoksen ja ruokaturvan haasteiden oloissa lyhytnäköistä.
Onneksi peltoja ja metsiä ei Helsingissä tarvitse asettaa vastakkain rakentamisalueita mietittäessä. Helsingin yleiskaavan 2016 ylimitoitettujen väestönkasvu-, asumisväljyys- ja toimitilatavoitteiden kohtuullistamisella voidaan säästää ainakin 1000 hehtaaria viher- ja virkistysalueita luopumatta asuntorakentamisen tavoitteista. Kuten Asukkaiden Helsinki -yhteislistan aloitteessa viheralueiden ja kulttuuriympäristöjen suojelemiseksi todetaan, aloitteessa esitetyt 55 kohdetta ovat pinta-alaltaan vain noin 400-500 hehtaaria. Säästetään siis sekä lähimetsät että Helsingin hienot, historialliset peltoalueet.
Maija Hakanen
(Artikkelin kuva ymk-projektit.fi, Taina Tervo)