Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus muuttaa koko suomalaista hyvinvointimallia, joka on perustunut pääosin kuntien järjestämiin peruspalveluihin. Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys siirtää sote-palvelujen järjestämisen laajojen hyvinvointialueiden (maakuntien) tehtäväksi. Poikkeuksena on vain Helsinki, jolla säilyy oikeus järjestää ja tuottaa sote-palveluja.
Kaikkia perustason sote-palveluja ei missään muualla maailmassa järjestetä maakuntatasolla. Esimerkiksi muissa pohjoismaissa on päinvastoin palautettu osa läänien tasolle siirretyistä palveluista takaisin kuntiin, joiden roolia muutenkin vahvistetaan.
Tarvitaan lisää rahaa
Sanna Marinin hallituksen sote-esitykseen ei sisälly edellisen hallituksen ajamaa yksityistämistä ja menokehityksen leikkaamista kolmella miljardilla. Se tähtää kuitenkin edelleen menojen kasvun supistamiseen ja pyrkii varmistamaan sen sitomalla uudet hyvinvointialueet tiukemmin valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön valvontaan. Tämä koskee myös Helsinkiä.
Valtiovarainministeriön alustavien laskelmien mukaan Helsinki voi menettää uudistuksessa jopa 190 miljoonaa euroa. Esitys ei nosta valtion rahoituksen kokonaistasoa vaan jakaa rahoja uudelleen maan eri alueiden kesken.
Jotta sote-palvelut ja niiden saatavuus paranee, pitää rahoitusta lisätä niin Helsingissä kuin muilla alueilla. Sote-palvelujen rahoitus on Suomessa paljon jäljessä muita pohjoismaita. Koronakriisi on vielä lisännyt hoito- ja hoivavajetta. Lisärahoitusta tarvitaan myös henkilöstön palkkaamiseen ja muun muassa vanhuspalvelujen kasvaviin tarpeisiin.
Lähipalvelut turvattava
Rahoituksen riittämättömyys ja päätöksenteon siirtäminen etäämmäs asukkaista voimistavat paineita karsia lähipalveluja ja korottaa asiakasmaksuja.
Asukkaiden Helsinki -listan mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja tulee kehittää pääsääntöisesti kuntien järjestäminä lähipalveluina. On tärkeää, että palveluissa tunnetaan asuinalueet ja niiden palvelutarpeet, kehitetään pitkäjänteisiä omalääkäri-omahoitaja-omasosiaaliohjaaja tiimejä sekä matalan kynnyksen palveluja ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Lähipalveluista pitää myös päättää lähellä.
Helsingin kokemukset osoittavat, että suuret yksiköt ja hallinnon keskittäminen eivät ratkaise palvelujen ja palveluketjujen ongelmia. Helsingissä on vuosien ajan tietoisesti alibudjetoitu sote-palvelujen rahoitusta, vaikka kaupunki tekee satoja miljoonia ylijäämää. Sote-toimialan suunnitelmissa on lopettaa suurin osa lähiterveysasemista ja keskittää pääosa sote-palveluista noin kuuteen jättikeskukseen. Kuitenkin sekä palvelujen käyttäjien että henkilöstön arvioissa parhaiten menestyvät lähiterveysasemat ja heikoimmin uudet Kalasataman ja Vuosaaren jättikeskukset.
Asukkaiden Helsinki -yhteislista esittää, että uusi valtuusto hylkää suunnitelmat lähiterveysasemien vähentämisestä ja osoittaa kaupungin ylijäämistä lisää rahaa terveysasemien ja muiden lähipalvelujen kehittämiseen. Lakisääteisiä palveluja ei pidä ulkoistaa.
Tasokorotus määrärahoihin
Koronapandemian aikana pidentyneiden jonojen purkaminen, hoito- ja terapiatakuun toteuttaminen, hoitajamitoituksen parantaminen, päihdehuollon kehittäminen, lastensuojelu ja muun muassa kotiin tarjottavien palvelujen lisääminen edellyttävät tuntuvaa tasokorotusta määrärahoihin.
Helsingissä monet vanhukset joutuvat asumaan kotona vielä siinäkin vaiheessa, kun he tarvitsevat välttämättä palveluasuntoa. Tilannetta pahentaa vielä se, että kaupungin kotihoito on rajattu vain välttämättömiin sairaanhoidon palveluihin. Vanhusten palveluja ja palveluasumista ei saa jättää yksityisten yritysten hallitsemien markkinoiden varaan. Kaupungin pitää itse rakennuttaa ja hankkia lisää erilaisia palveluasuntoja. Kotihoidon ohella on ryhdyttävä kehittämään tarpeiden mukaisia kotipalveluja.
Henkilöstövajauksen poistamiseksi pitää parantaa palkkausta, henkilöstömitoitusta, johtamista ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Tarvitaan myös lisää panostusta ammatilliseen koulutukseen.
Lasten ja nuorten ongelmien vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan lisää aikuisia toimimaan lasten ja nuorten kanssa. Samalla on parannettava muun muassa päiväkotien, koulujen ja nuorisotyön yhteyksiä sote-palveluihin.
Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää sote-palvelujen rahoituksen riittävyyden ja lähipalvelujen turvaamisen ohella palvelumaksujen ja omavastuuosuuksien alentamista. Terveyskeskusmaksuihin ei pidä palata – päinvastoin ne on syytä poistaa muuallakin Suomessa.
Koronapandemian kokemuksista pitää ottaa opiksi ja turvata se, että ketään ei jätetä yksin. On pidettävä huolta myös siitä, että sähköisten verkkopalvelujen kehittäminen ei johda digitaaliseen syrjäytymiseen. Tarvitaan matalan kynnyksen yhteisöllistä toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Investointisuunnitelmissa pitää osoittaa rahoitus myös asukastalojen verkoston laajentamiseen.
Eriarvoisuuden vähentämisessä on kyse myös osallisuudesta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksista. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys edellyttää myös lähidemokratian kehittämistä.
Asukkaiden Helsinki -yhteislista
9.6.2021